Puhuminen auttaa, kun vaikeat tunteet painavat

Kilauttaminen kaverille voi olla tärkeä teko itsestä huolenpitämisessä. On myös tärkeä kokemus saada olla tukena rakkaalle ihmiselle.

Meistä jokainen kantaa joskus sisällään asioita, joista on vaikea puhua. Ehkä mieli on solmussa, ehkä ihmissuhteessa on sanomattomia jännitteitä, tai ehkä jokin tunne tuntuu niin isolta, ettei sitä oikein uskalla edes nimetä. Silti monesti juuri puhuminen – se yksinkertainen, mutta joskus pelottava teko – voi olla ensimmäinen askel kohti helpotusta.

Mutta miksi puhuminen oikeastaan auttaa?

Tunne helpottuu, kun se saa nimen

Usein kaikkein vaikeimmat tunteet tuntuvat epämääräisiltä. Ahdistus, häpeä, suru tai pettymys voivat pyöriä mielessä sekavana vyyhtinä. Kun pysähdymme ja sanotamme sen, mitä tunnemme, tapahtuu jotain merkittävää: epämääräisestä tunteesta tulee selkeämpi. Aivomme ikään kuin “järjestävät” tunnetta uudelleen, ja tunne ei enää hallitse meitä yhtä vahvasti.

Sanat auttavat meitä ottamaan pienen välimatkan tunteeseen – ei torjuen, vaan hyväksyen. Ja juuri se voi olla parantavaa.

Yhteys toiseen helpottaa yksinäisyyttä

Tunteiden kanssa yksin oleminen voi tuntua raskaalta. Kun uskaltaa puhua jollekin luotettavalle ihmiselle, olemme jo tehneet tärkeän liikkeen kohti yhteyttä. Toisen ihmisen läsnäolo, katse tai yksinkertainen “kerro vaan, minä kuuntelen” voi muuttaa kaiken.

Puhuminen tuo meidät toistemme äärelle. Se muistuttaa meitä siitä, että emme ole yksin.

Puhuminen jäsentää kokemusta

Asiat, joita kannamme sisällämme, saattavat tuntua sekavilta, jopa kaoottisilta. Mutta kun alamme kertoa tarinaa – siitä, mitä tapahtui ja miltä se ehkä tuntui – järjestämme samalla omaa kokemustamme. Sanojen kautta voimme huomata, mikä meitä oikeasti satutti, mikä jäi sanomatta, tai mitä ehkä tarvitsisimme.

Tämä jäsentely ei tarkoita sitä, että kaikki ratkeaisi heti. Mutta se tuo selkeyttä. Ja usein sekin riittää.

Puhuminen on itsesäätelyä

Moni meistä on oppinut pidättämään tunteita – joskus suojellakseen itseään, joskus muita. Silti tukahdutetut tunteet eivät katoa. Ne voivat purkautua ärtymyksenä, vetäytymisenä, fyysisinä oireina, sairauksina tai jopa uupumuksena.

Kun alamme puhua tunteistamme, teemme tärkeää itsesäätelytyötä. Opimme tunnistamaan, mitä tunnemme ja miksi – ja pikkuhiljaa opimme myös ilmaisemaan itseämme tavalla, joka ei satuta meitä eikä toisia.

Pienikin jakaminen riittää

Puhumisen ei tarvitse olla suurta ja dramaattista. Joskus riittää, että sanoo: “Mulla on ollut vähän vaikea päivä.” Tai: “Tässä tilanteessa musta tuntuu epävarmalta.”

Pienet sanat voivat avata suuria ovia. Ne voivat luoda tilaa myötätunnolle, yhteydelle ja ymmärrykselle.

Muista - ansaitset tulla kuulluksi

Jos kannat sisälläsi asioita, jotka painavat, muista tämä: sinun ei tarvitse kantaa kaikkea yksin. Sinulla on oikeus tulla kuulluksi – myös silloin kun sanat ovat vielä hukassa. Puhuminen voi pelottaa, mutta usein se on juuri se, mitä tarvitsemme eniten.

Ja kun puhumme, tapahtuu hiljainen muutos. Sisäinen paino kevenee. Yhteys vahvistuu. Ja ehkä – edes hetkeksi – olo helpottuu.

Sinä ansaitset sen.

⸻

🧡 Jos mietit, miten ottaa vaikea aihe puheeksi läheisen kanssa, autamme mielellämme siinä – lähetä viesti info@kaipaus.fi 🧡

Harjoitus:

Kun tunteet painavat – pysähdy, tunnista ja sanoita

Tämä lyhyt harjoitus auttaa sinua ottamaan yhteyden omiin tunteisiisi silloin, kun mieli on solmussa tai olo tuntuu raskaalta. Voit tehdä harjoituksen mielessäsi, kirjoittamalla ylös tai puhumalla ääneen – vaikka peilin edessä tai tärkeälle ihmiselle.

Varaa rauhallinen hetki, jossa saat olla hetken omassa tilassasi ilman häiriöitä.

1. Pysähdy ja tarkkaile

Sulje silmäsi tai käännä katse hetkeksi sisäänpäin.

• Miltä minusta tuntuu juuri nyt?

• Missä kohtaa kehossani tunnen tämän tunteen?

• Onko olo levoton, surullinen, turhautunut, tyhjä, vihainen, toiveikas, väsynyt…?

Älä arvioi tai yritä muuttaa tunnetta. Anna sen vain olla.

2. Nimeä tunne

Valitse tunnetta kuvaava sana tai lause:

“Minusta tuntuu että olen…”

“Tämä tunne voisi olla…”

“Taidan tuntea juuri nyt…”

Jos et löydä heti oikeaa sanaa, ei haittaa. Voit käyttää epätarkkaakin kuvausta, kuten “outo olo”, “painava tunne”, tai “jotain puristaa sisältä päin.”

3. Kysy itseltäsi lempeästi

• Mikä sai minut tuntemaan näin?

• Onko jotain jäänyt sanomatta, sisälle patoutunut?

• Mitä ehkä kaipaan juuri nyt? (Huomiota, lepoa, yhteyttä, turvaa…)

Kirjoita vastauksia ylös tai sano ne ääneen.

4. Jos haluat, jaa tunne jollekin

Voit kokeilla sanoittaa tunnetta läheiselle näin:

• “Mä huomaan, että musta tuntuu tällä hetkellä tosi ____, enkä ole varma miksi.”

• “Voinko jakaa sulle yhden asian, joka on painanut mieltä?”

• “En tarvitse neuvoja – ehkä vain kuuntelijaa.”

Jos et vielä halua puhua toiselle, voit myös kirjoittaa kirjeen, jota et koskaan lähetä. Sekin voi auttaa.

5. Kiitä itseäsi

Puhuminen ja tunteiden kohtaaminen on rohkeaa. Ei tarvitse ratkaista kaikkea kerralla. Jo pysähtyminen itsen äärelle on tärkeä askel.

💛 “Olen tässä. Ja se riittää nyt.”