Miksi ihmiset riitelevät?

Tämä teksti on ensimmäinen osa ”Riidat parisuhteessa” -sarjaa. Käsittelemme seuraavan seitsemän viikon aikana riitelyn anatomiaa eli rakennetta, mistä riidoissa on kyse ja miten oppia riitelemään oman rakkaan kanssa rakentavammin. Tämä ensimmäinen teksti sukeltaa riitojen rakenteeseen ja taustasyihin. 

Mietitään alkuun kokemusta riitelystä. Riita syntyy usein hetkessä, mutta sen juuret voivat ulottua kauas menneisyyteen. Se voi lamauttaa, satuttaa ja jättää jäljen, mutta se voi myös näyttää tien kohti parempaa ymmärrystä. Riita on kuin aalto: se nousee, iskee rantaan ja lopulta laskee takaisin mereen — joskus myrskyisänä, joskus lempeänä.

Moni ihminen kokee riidat epämiellyttävinä ja pelottavina, ja silti ne ovat yksi elämän yleisimmistä kokemuksista. Kun ymmärrämme, miksi riidat syntyvät ja miten ne etenevät, voimme suhtautua niihin vähemmän uhkaavasti ja enemmänkin uteliaasti. Riita voi olla hetki, joka kertoo: Tässä on jotain tärkeää. Pysähdy kuuntelemaan.

Miksi ihmiset riitelevät?

Siihen, miksi ihmiset riitelevät, on monia syitä. Kurkataanpa seuraavaksi niitä. 

Riidellessä tunteet ja tarpeet törmäävät

hmisellä ei ole pelkästään järkeä, vaan ennen kaikkea tunnetta. Jokainen meistä kantaa sisällään perustarpeita: tulla nähdyksi, arvostetuksi, kuulluksi ja rakastetuksi. Kun nämä tarpeet eivät täyty — tai kun tulkitsemme, etteivät ne täyty — syntyy sisäinen paine sekä tarve korjata tilannetta.

Riita on usein ulospäin näkyvä merkki siitä, että sisällä tapahtuu jotain herkkää ja tärkeää, jolla on tarve tulla kohdatuksi ja validoiduksi. 

Riidellessä arvot ja näkemykset ovat osa identiteettiä

Kun joku haastaa mielipiteemme, se ei tunnu välttämättä vain keskustelulta — se saattaa tuntua jopa identiteetin horjuttamiselta. Siksi pienikin erimielisyys voi sytyttää ison tunteen, varsinkin jos käsittelemme jo valmiiksi arkaa aihetta.

Riidellessä viestintä ei osu oikeaan

Viestintä on yllättävän vaikeaa. Useimmat riidat eivät kasva siitä, mitä toinen halusi sanoa vaan miten hän sen sanoi. Pyyntö saa voimansa ripauksesta vihaisuutta. Kännykkä vie hetkellisesti huomion. Ikävä sana lipsahtaa. Hetkessä syntyy tulkinta: ”Hän ei välitä.”

Tulkinta synnyttää tunteen, ja tunne ohjaa toimintaa. Lopulta kumpikaan ei enää riitele siitä alkuperäisestä asiasta.

Riidellessä vaikuttaa, miten stressaantunut, väsynyt ja kuormittunut on.

Kun arki painaa päälle, hermoston säätely heikkenee. Pieni lausahdus, joka tavallisena päivänä menisi ohi, saattaa kuormittuneena tuntua hyökkäykseltä. Riita ei tällöin kerro siitä, että toinen olisi muuttunut hankalaksi — se kertoo siitä, että hänen jaksamisensa on vähissä.

Menneisyyden kaiku

Kaikki me kannamme sisällä tarinaa: lapsuuden kokemuksia, entisten ihmissuhteiden jälkiä, aiempia haavoja.

Nämä muistot voivat herätä eloon yllättävissäkin tilanteissa, ja siksi riita voi joskus tuntua ”suhteettoman suurelta”. Todella, riidasta voi tulla portti johonkin, mikä on ollut pitkään käsittelemättä.

Riidellessä tarve tulla kuulluksi ( jopa hinnalla millä hyvänsä) nostaa herkästi päätään. 

Ihminen huutaa, kun hän kokee, ettei hiljainen ääni riitä. Riita voi olla epätoivoinen yritys sanoa: ”Näetkö minut? Kuunteletko minua? Olenko sinulle tärkeä?”

Riidat ja erimielisyydet ovat välttämättömiä parisuhteen syvenemisen kannalta. Niitä ei kannata liikaa pelätä. Riitelemistä voi opetella. Lähde kanssamme opettelemaan riitelyn taitoja. Niistä lisää seuraavien viikkojen aikana.