Tarpeenilmaisun resepti

Saavumme riita teemaisen blogisarjamme viimeisiin teemoihin. Tänään pohdimme tarpeen ilmaisemista. On jälleen myös vuoden alku ja mahdollisuus punnita, reflektoida ja kehittyä. Omassa tahdissa. Tarpeen ilmaiseminen onkin taito, jota on hyvä opetella, joten opetellaan yhdessä!

Me ihmiset haluamme, toivomme ja kaipaamme erilaisia asioita. Kehomme tarvitsee ravintoa, vettä ja unta. Nämä ovat verrattain selkeitä tarpeita ja kehomme suuressa viisaudessaan ohjaa meitä tarpeitamme toteuttamaan.

Emotionaalisesti tarvitsemme yhteyttä toisiin ihmisiin, turvan ja arvostuksen kokemusta sekä sitä, että olemme rakkaallemme se kaikkein tärkein. Tarvitsemme myös tarvituksi tulemista. Jos koemme olevamme tarpeettomia, emme voi olla kokematta syvää merkityksettömyyttä. ”Tarvitsen sinua” voi kuulostaa riippumattomuutta ihailevassa maailmassa pahalta, mutta voi viestinä olla paljon rakkauden tunnustusta syvällisempi.

Emotionaaliset tarpeet ovat vahvoja, mutta vaikeampia tunnistaa ja ilmaista. Ilmaisemista

estää usein pelko tai häpeä omasta riittämättömyydestä tai merkityksettömyydestä. Ne ovat usein rakentuneet lapsuuden kiintymyssuhteissamme, pienistä tai suurista vaillejäämisistä, joilta kukaan meistä ei voi välttyä.

Pelkoa tai häpeää vastaan suojaudumme erilaisin keinoin, jotka voivat olla monella tapaa toimivia, mutta ajaa muita pois tai meitä yksinäisyyteen. ”Kunpa toi vaan puhuis enemmän, en yhtään tiedä mitä se ajattelee” tai ”sillä on aina joku huoli, jota mun pitäs tyynnytellä” voi olla aika tyypillisiä kumppanin ajatuksia.

Näitä huolia yritämme korjata ilmaisemalla epämääräisiä toiveita kuten:

• kaipaan vaan enemmän yhteyttä

• voisitko kertoa, kun jokin on pielessä tai kaipaat jotain?

• voisitko hetken ottaa rauhoittuaksesi ja kertoisit sitten mitä ajattelet

Tehdään tässä kohti selväksi, että kumppanin ei tarvitse tietää mitä minä tarvitsen. Harvoin tiedämme itsekään. Olemme kuitenkin itse vastuussa tarpeidemme toteutumisesta, joten tässä on haasteemme paikka.

Tarpeen ilmaisun resepti:

1. Tunnista mitä itsessä tapahtuu: mitä tunteita herää ja mikä ne triggeröi.

2. Katso reaktioiden taakse: löydätkö sieltä pehmeämmän tunteen kuten pelon/yksinäisyyden/kaipuun?

3. Pysähdy pohtimaan mitä toiselta tarvitset, jotta voit päästää pelosta irti. Jotain mitä toinen voi toteuttaa, tässä ja nyt.

4. Ilmaise kohdat 1-2 rakkaalle. Pelosta puhuminen voi olla vaikeaa ja haavoittuvaista, mutta niin tärkeää. 

5. Pyydä sitten kohdan 3. mukaista toimintaa toiselta.

Resepti näyttää helpolta, eikö? Haavoittuvaisuus ja huolenpidon pyytäminen on kuitenkin yksi ihmisyyden vaikeimpia taitoja. Ajatuskin voi nostaa kaikki elämän vastaavat pettymykset kasaten kynnyksen ovensuuhun, josta tiedämme meidän täytyvän kulkea.

Apua kynnyksen laskemiseksi:

1. Opettele tuntemuksien sanoittamista itseksesi kaikessa rauhassa. Voit käyttää apuna esim. tunnepäiväkirjaa. Etsi reaktioiden takaa niitä pehmeämpiä tunteita kuten pelkoa ja kaipuuta.

2. Harjoittele omien tuntemuksien ilmaisemista rakkaalle teidän suhteen kannalta neutraaleissa teemoissa.

3. Tunnustele mikä on pienin mahdollinen, jonka voit ilmaista. Kumppani saattaa nähdä vaikeutesi ja tulla puolitiehen vastaan.

4. Harva meistä tietää aina hetkissä mitä tarvitsee, joten kokeile jotain ”varmoista”:

   • halaus

   • pyydän, että kuuntelet vaan

   • ihan vain sylikkäin oleminen

Lähde rohkeasti tälle opettelun matkalle! Ole utelias, tuomitsematon ja anna itsellesi lupa tehdä virheitä.