Kannattaako toisten ulkonäön kommentointi?

Etenkin näin kesän korvalla vaatteiden kevetessä muiden ulkonäön kommentoinnista tulee monelle arkipäivää. Se voi tulla ohimennen, kahvipöydässä, somessa tai jopa “kohteliaisuuden” varjolla. Miksi me ylipäätään kommentoimme toistemme kehoja ja ulkonäköä – varsinkin kriittisesti?

Opitut tavat kulkevat mukana

Totuus on, että harva tekee sitä tietoisesti pahantahtoisena. Mutta vaikka tarkoitus ei olisi satuttaa, sanat voivat silti satuttaa.

Moni meistä on kasvanut ympäristössä, jossa ulkonäköä arvioidaan ääneen. On kommentoitu painoa, hiuksia, pukeutumista – usein ilman, että sitä on kyseenalaistettu. Kun jokin asia toistuu tarpeeksi, siitä tulee normaalia.

Aikuisena näitä malleja voi kuitenkin tarkastella uudelleen. Kaikki, mikä on tuttua, ei ole automaattisesti hyvää tai tarpeellista.

Kriittinen kommentointi kumpuaa usein omista tunteista. Jos oma kehosuhde on haastava tai itsetunto horjuu, sitä voi tiedostamattaan peilata muihin. Toisen arvostelu voi hetkellisesti siirtää huomion pois omasta epävarmuudesta.

Se ei kuitenkaan ratkaise mitään – päinvastoin, kommentointi ylläpitää samaa negatiivista kierrettä.

Vertailu on inhimillistä – mutta ei harmitonta

Ihminen vertaa itseään muihin luonnostaan. Ongelma syntyy silloin, kun vertailu muuttuu ääneen sanotuksi arvottamiseksi. Silloin se ei enää ole pelkkä sisäinen kokemus, vaan jotain, joka voi satuttaa toista.

Yksi yleisimmistä syistä on yksinkertaisesti ajattelemattomuus. Kommentti lipsahtaa ilman, että pysähdytään miettimään sen vaikutusta. Vastaanottajalle sanat voivat kuitenkin jäädä mieleen vuosiksi. Yksi ohimennen tokaistu lause voi muokata tapaa, jolla ihminen näkee ja kokee itsensä - jopa pysyvästi.

Huolen ja huumorin varjolla

Joskus ulkonäköä kommentoidaan huolena tai vitsinä:

“Ootko dieetillä, oot laihtunut?”

”Hei mitä vaatteita sulla oikein on päällä”

“Jos ottaisit noi lasit pois, olisit ihan nätti.”

Tällaiset lauseet voivat tuntua kevyiltä sanojalle ja saada muut hymähtelemään – mutta vastaanottajalle ne voivat viestiä, ettei hän ole riittävä tai kelpaa sellaisena kuin on. Että hänessä on jotain vikaa. 

Lisäksi emme koskaan tiedä, mitä toinen käy läpi. Painon muutosten taustalla voi olla sairastuminen syömishäiriöön tai jokin muu aineenvaihduntaan vaikuttava sairaus, rahat voivat olla tiukassa ja vaikuttaa vaatevalintoihin tai ihminen itsekin hävetä jo valmiiksi silmälasejaan.

Tällöin kommentti osuu erityisen herkkään kohtaan ja voi pahentaa oloa ja lisätä oireilua. 

Mitä haittaa ulkonäön kommentoinnista voi olla?

Vaikka kommentti olisi tarkoitettu harmittomaksi, sillä voi olla todellisia seurauksia:

• Se voi heikentää itsetuntoa ja lisätä epävarmuutta

• Se voi jäädä pyörimään mieleen pitkäksi aikaa

• Se voi lisätä kehonkuvaan liittyviä paineita

• Se voi pahentaa mielenterveyden haasteita

• Se voi saada ihmisen vetäytymään tai tarkkailemaan itseään jatkuvasti

Pahimmillaan ulkonäköön kohdistuva kritiikki rakentaa ympäristöä, jossa ihmiset kokevat, etteivät kelpaa ilman muutosta.

Voimme valita toisin

On vapauttavaa (ja tärkeää!) ymmärtää, että kaikkea ei tarvitse sanoa ääneen. Vielä vapauttavampaa on huomata, että omia tapoja voi muuttaa.

Se voi alkaa yksinkertaisesta kysymyksestä itselle. Rakentaako tämä, mitä olen sanomassa, jotain hyvää – vai saattako se satuttaa toista?”

Voimme opetella huomioimaan toisissamme asioita, jotka eivät liity ulkonäköön: ystävällisyyttä, huumoria, osaamista, läsnäoloa. Tai voimme joskus valita olla sanomatta mitään ja keskittyä muihin asioihin yhdessä.

Myös parisuhteessa nämä asiat on tärkeää muistaa ja kohdata toista lempeydellä. Jos huomaa olevansa toisesta huolissaan, on sitä lupa sanoittaa. Oman rakkaan kohdalla on tärkeää, että tämän sisäinen taistelu tulee huomatuksi. Hiljaa pysyttely on hiljaista hyväksyntää toisen pahoinvoinnille. Keskustelua voi avata esimerkiksi ”Onko sinulla kaikki hyvin? Olen vähän huolissani. Voisinko auttaa jollain lailla, olen valmis kuuntelemaan jos haluat puhua.” 

Lempeys ja rajat voivat kulkea yhdessä

Lempeämpi maailma ei synny pelkästä kiltteydestä, vaan myös rajoista. Yksi tärkeä raja menee siinä, että toisen keho ja ulkonäkö ei koskaan saisi olla julkinen keskustelunaihe. Valitettavasti tämän päivän media ei näitä rajoja kunnioita ja voimmekin pohtia, kuinka paljon mallia se näyttää meille jopa asiaa normalisoiden, että ulkonäön arvostelu on ok. 

Muutoksen on lähdettävä myös yksilön tasolta, koska yhteiskunta ei siihen yksin kykene. Kun muita ihmisiä kunnioittavia rajoja opettelee tunnistamaan, syntyy tilaa hyväksynnälle, turvallisuudelle ja aidolle kohtaamiselle.

Ja juuri sitä me kaikki lopulta kaipaamme.