Keskiössä emotionaalinen uskottomuus - kun henkinen etääntyminen kumppanista satuttaa

Parisuhteessa uskottomuuden ajatellaan usein olevan yhtä kuin fyysinen suhde toisen kanssa. Todellisuudessa se on kuitenkin paljon monimutkaisempi ilmiö, jonka merkitys vaihtelee suuresti ihmisestä ja parisuhteesta toiseen. Se, mikä yhdelle on selkeä pettämisen muoto, voi toiselle näyttäytyä harmittomana tai ainakin vähemmän vakavana. Siksi uskottomuutta ei voi ymmärtää (tai määritellä) ilman, että tarkastellaan myös suhteen sisäisiä sopimuksia, odotuksia ja tunteita.

Perinteisen fyysisen uskottomuuden rinnalle on tänä päivänä noussut yhä vahvemmin emotionaalinen uskottomuus. Siinä keskiössä ei ole kehollisuus, vaan henkinen yhteys toisen ihmisen kanssa. Läheisyys, luottamus ja tunteiden jakaminen, jotka siirtyvät

parisuhteen ulkopuolelle.

Tämä voi näkyä esimerkiksi siinä, että henkilö alkaa kertoa henkilökohtaisimmista ajatuksistaan jollekin toiselle sen sijaan, että jakaisi ne kumppaninsa kanssa. Vähitellen alkaa syntyä tila, jossa toinen ihminen täyttää sitä emotionaalista roolia, joka aiemmin kuului parisuhteeseen ja omalle kumppanille. 

Millaisessa tilanteessa voisit / voisin olla uskoton?

Emotionaalinen uskottomuus on usein vaikeammin tunnistettavissa, koska se ei välttämättä sisällä selkeitä, näkyviä tekoja. Se voi ilmetä hienovaraisena etääntymisenä, kuten viestien salailuna, kasvavana henkisenä läheisyytenä jonkun toisen kanssa tai ajatuksellisena “pakenemisena” tämän ihmisen seuraan. Moni kokee juuri tämänkaltaisen uskottomuuden erityisen satuttavana, koska se koskettaa suhteen ydintä, eli tunnetta siitä, että me ollaan toisillemme tärkeimmät aikuiset tässä elämässä.

Digitaalinen maailma tuo tähän oman kerroksensa. Sosiaalinen media ja jatkuva saavutettavuus luovat tilanteita, joissa rajat hämärtyvät helposti. Flirtti, intiimi keskustelu tai salailu verkossa voi joidenkin mielestä olla täysin viatonta, kun taas kumppanille se on selkeä luottamuksen rikkomus. Näissä tilanteissa korostuu se, ettei ole olemassa universaalia määritelmää uskollisuudelle, vaan jokainen pari rakentaa sen itse - keskusteluiden ja avoimuuden kautta.

Keskeistä onkin ymmärtää, että uskottomuus liittyy usein enemmän rikottuun luottamukseen ja jopa odotuksin ja oletuksiin, kuin yksittäisiin tekoihin. Parisuhteissa on aina jonkinlaisia – ääneen lausuttuja tai sanoittamattomia – sopimuksia siitä, mikä kuuluu vain meille.

Joillekin se tarkoittaa fyysistä eksklusiivisuutta, toisille myös emotionaalista läheisyyttä, ja joillekin taas avoimempaa rakennetta, jossa rajat määritellään toisin. Ongelmat syntyvät usein silloin, kun nämä odotukset eivät ole yhteisiä tai niistä ei ole koskaan keskusteltu eikä niistä erikseen sovittu.

Mitä uskollisuus minulle / sinulle tarkoittaa?

Uskottomuuden taustalla voi olla monenlaisia tekijöitä. Se voi heijastaa tyytymättömyyttä, yksinäisyyttä tai täyttymättömiä tarpeita, mutta joskus kyse on myös identiteetin etsimisestä, uteliaisuudesta tai elämänvaiheen kriisistä. Tämä ei oikeuta pettämistä, mutta voi auttaa ymmärtämään, miksi siihen päädytään. Harvoin kyse on vain yhdestä hetkestä, vaan useammin se on seurausta pidemmästä kehityksestä, jossa yhteys omaan kumppaniin on jollain tavalla heikentynyt.

Lopulta uskottomuus on syvästi symbolinen kokemus. Se ei ole vain teko, vaan viesti “valitsit jonkun muun” tai “rikoit toiminnallasi sen, mihin luotin”. Siksi sen vaikutus ulottuu usein paljon itse tapahtumaa syvemmälle. Se haastaa turvallisuuden tunteen, luottamuksen, yhteyden ja käsityksen suhteesta.

Tämän vuoksi avoin keskustelu on yksi tärkeimmistä asioista, mitä parisuhteessa voi tehdä. Ei vain silloin, kun jokin menee rikki, vaan jo ennen sitä. Kun puhutaan siitä, mitä uskollisuus meille tarkoittaa, millaisia rajoja meillä on ja mitä tarvitsemme toisiltamme, luodaan pohjaa, joka kestää paremmin myös vaikeita hetkiä. Ilman tätä yhteistä ymmärrystä ihmiset toimivat helposti omien impulssiensa ja mielitekojensa varassa – ja juuri näissä hetkissä piilee suurin riski vaurioittaa suhdetta sekä satuttaa kumppania.